Volkswagen Beetle muistuttaa alkuperäistä Kuplaa
Vaikka Beetlen mieltää kaupunkiautoksi, se ei kuitenkaan ole erityisen ketterä kaupungissa. Syynä ei ole kehno ohjaustuntuma tai mahdoton kääntösäde, vaan muodot.
Edeltäjäänsä matalampi, leveämpi ja pitempi Beetle hämää käyttäjänsä. Taskupysäköidessä tajuaa, että kulmat häipyvät kuskin näkökentästä alas, sinne jonnekin. Kannattaa vakavasti harkita tekniikkapaketin ruksaamista lisävarustelistalta, sillä 535 eurolla saa pysäköintitutkan eteen ja taakse sekä etäisyysnäytön.
1,2-litraisen bensiinimoottorin teho ja sitkeys riittävät matka-ajossa.
Maantiellä taivalta taittaa mielikseen. Beetle on suuntavakaa, eikä kuskin tarvitse korjailla ajolinjaa. Ohjaus on tunnokas ja palauttaa hyvin.
Kuusiportainen käsivaihteisto toimii moitteitta. Fiksua, kulutusta kurissa pitävää, vaihtamista edesauttaa kuskia opastava vaihtamisnuoli.
Nykivässä kaupunkiajossa alkaa silti haikailla kaksoiskytkinvaihteistoa. Seitsenportainen DSG-vaihteisto tulee tarjolle tämän moottorin kanssa vasta vuoden loppupuolella.
Koeajetun taloudellisen bensiinimoottorin luvattu keskikulutus on 5,9 litraa sadalla. Koeajossa painottui nykivä kaupunkiajo, joten kulutus nousi 6,7 litraan.
On outoa, ettei nostalgialla ratsastava valmistaja ole sisällyttänyt ylhäältä kojelaudasta aukeavaa hansikaslokeroa vakiovarusteeksi. Se on alkuperäisestä Kuplasta tuttu ratkaisu.
Kolmesta varustetasosta (Beetle, Design ja Sport) vasta tyyrein tuo mukanaan automaattisen ilmastoinnin.
Jos keventää lompakkoa 690 eurolla, saa paketin, jonka osasia ovat kaksoisksenonit ajovaloina, ledit päiväajovaloina, sadetunnistin ja himmentyvä taustapeili. Nahkaverhoilusta saa maksaa suolaiset 2
Näkyvyys eteen ja etuviistoon on hyvä, mutta muuten jää hammasteltavaa. Sivupeilit on muotoiltu suipon virtaviivaisiksi. Samalla niistä on tullut matalia. Myös taustapeili saisi olla suurempi.
Käyttökytkimet toimivat täsmällisesti. Mittaristo on saksalaisittain selkeälukuinen. Ajotietokoneen näyttöä on vaivatonta käyttää.
Sisällä materiaalit ja viimeistely vakuuttavat.
Etuistuimet ovat Beetle-versiossa pehmeät. Ne saisivat antaa istujalleen napakamman tuen, myös sivusuunnassa. Kyynärnoja ajaa asiansa, sillä sen korkeutta voi säätää. Nojan kannen alla on katseilta piilossa lokero, johon mahtuu lompakko tai matkapuhelin.
Etuovien sivutaskujen seinä on ratkaistu kangasnauhoin, joten alta avoin tasku ei ole omiaan pienille tavaroille.
Taakse kömpiminen vaatii aikuiselta ketteryyttä. Etuistuin liukuu tieltä, mutta selkänoja kaatuu jähmeästi.
Takana matkustavien tilat eivät ole ruhtinaalliset. Aikuinen joutuu istumaan polvet koukussa, eikä jalkaterilläkään ole väljää. Hartiatilaa on sitä vastoin kohtuullisesti.
Edellismallin surkean pieni tavaratila on kasvanut sadalla litralla 310 litraan.
Kontti on kätevästi käsillä, sillä takaluukku aukeaa avarasti. Iso lastausaukko ei kuitenkaan poista sitä, että tila on kapeahko ja lyhyt. Vaikkapa salibandymailat eivät sovi tilaan poikittain, vaan niitä varten on kaadettava takapenkin selkänoja.



