Volkswagen Up on katu-uskottava kaupunkikirppu
Koeajon vahvimmaksi vaikutelmaksi jää pikkuautoksi kiitettävä ajotuntuma.
Rokonarpinen tienpinta paljastaa menoa tanakoittavan jousituksen. Sitä ei vaivaa pintakovuus, eivätkä jouset lyö pohjaan hidastetöyssyissä.
Ohjaus keskittää ja palauttaa nöyrästi ajolinjalle.
Ikuisen kaupungin ikuisissa ruuhkissa on pakko koetella Upin ketteryyttä, jottei roomalaisten luova ajotyyli hierrä kylkiin epätoivottuja vauhtiraitoja. Up ja kuski selviävät nipin napin ehjin nahoin.
Moottoritiellä Up yllättää vakaudella. Siitä saa kiittää akseliväliä, joka on venytetty mahdollisimman pitkäksi.
Veikeä-ääniset kolmisylinteriset moottorit ovat nykypäivää. Uusien tuhatkuutioisten voimanlähteiden puhti riittää kaupunkiajoon.
Moottoritiellä matkustaja ihastelee onnistunutta äänieristystä, mutta kuski noituu jalkoihin jäämistä.
Etenkin tehottomampi 60 hevosvoiman bensiinimoottori ei oikein tahdo kiihtyä, kun vauhti kipuaa yli 90 kilometrin tuntinopeuden.
Suomeen Up tulee ensi vuoden maaliskuun puolivälissä, ikävä kyllä aluksi vain kolmiovisena. Konserniveljistä Seat Mii tulee sekin keväällä ja Škoda Citigo syksyllä.
Upin hinnat eivät ole tiedossa, mutta se tiedetään, että vakiona ovat ajonvakautus ja hätäjarrutusavustin – ensimmäisenä maailmassa kokoisissaan.
Järjestelmä vähentää ajonopeutta ja voi ehkäistä törmäyksen, kun nopeus on alle 30 kilometriä tunnissa. Toiminta perustuu lasersäteeseen, joka näkee 10 metriä auton eteen. Jarrutus alkaa, jos edessä on hitaammin liikkuva tai pysähtynyt ajoneuvo.
Kokeilen toimintoa useaan kertaan. Hätäjarrutus tömäyttää joka kerran Upin seisahduksiin ilman, että oma jalka käy jarrupolkimella.
Pieni
on pieni. Up on silti suunniteltu neljälle hengelle.
Aikuinen mahtuu taakse, kunhan ensin könyää sisään kapeasta aukosta. Päälaki ei tapaa kattoon, mutta polville on ahdistavan niukat tilat.
Pitkäkoipisella on tekemistä sopivan ajoasennon löytämisessä. Etuistuimen liikkumavara on turhan niukka, eikä ratti säädy syvyyssuunnassa.
